Saarreharju Sanna



Sanna Saarreharju

s. 1989 Tuusulassa | b. 1989 in Tuusula

sannasaarreharju.tumblr.com/

On aina viimeinen ruokapöydässä.

Is always the last one at the dinner table.

Statement

Olen levoton luonne, jolle taiteen tekeminen opettaa kärsivällisyyttä. Levottomuudella on puolensa, sillä en voi
koskaan tyytyä vain tiettyihin menetelmiin tai materiaaleihin.  Muistikirjani ovat täynnä merkintöjä mielenkiintoisista
aiheen tyngistä ja materiaaleista, joita haluaisin kesyttää teoksiini.

Teosten tekeminen on minulle löytöretki, aarteen etsintää. Oli sitten kyse veistämisestä, maalaamisesta tai piirtämisestä,
kaikki projektini etenevät kokeilemalla, tunnustelemalla ja ihmettelemällä.

Kaikki alkaa muodon hakemisesta, rakentamisesta vähä vähältä. Teoksen työstäminen ja sen sisällön kehittyminen kulkevat
käsi kädessä. Teokselle täytyy antaa aikaa kypsyä.

Tekemisen myötä työn sisältö kirkastuu. Kun teoksen tarina on valmis, niin on yleensä teoskin. Kaltaiselleni tekijälle se on
aina tyynnyttävä hetki.


I am a person with a restless nature, to whom art teaches patience.

Restlessness also has its perks because I can never settle with a particular method or material. My notebooks are full of
thoughts about interesting themes that I want to explore but also about materials I would like to tame for my artwork.

For me, making art is a voyage of discovery, finding a treasure. Whether I am sculpting, painting or drawing, each projects
proceeds by experimenting, feeling and wondering.

Everything starts with a search for a shape. By building, little by little. The constructing of a piece and the developing of a
theme go hand in hand. You need to give time for an art piece to ripen. While creating a piece the content will reveal itself.
When the story is ready, usually the piece is finished also. For someone like me that is always a soothing moment.

teoskuva_nettisivulle

Take Care

veistos

 

Ihan hyvin on elämässä pärjätty.

Vuokran maksan ajallaan.

Kukat pysyvät hengissä.

Jääkaapissa on tuoretta ruokaa.

Kotona on puhdasta ja lämmintä.

Kylmällä ilmalla menee jalkaan välihousut ja villasukat.

Tukkeutuneet putket avaan vaikka käsin.

Sairaana pärjään ihan hyvin yksin.

 

Äiti soittaa.

Muistuttaa minua asioista.

Muistuttaa heijastimesta. Aurinko laskee jo aikaisin.

Juu, kyllä minä tiedän.

 

Pimeällä kulkiessani, kesken matkaa

huomaan heijastimen taskun pohjalla.

Tunnen pienen piston.

Kengännauhatkin on auki ja pipo hukassa.


Take Care

sculpture

 

I’ve been doing just fine in life.

I pay my rent on time.

Flowers stay alive.

There’s fresh food in the refrigerator.

My apartment is clean and warm.

On a cold day I’ll put on long underwear and woolen stockings.

I’ll open a clogged pipe with my hands if I have to.

I manage fine on my own when I’m ill.

 

Mom calls.

She reminds me about things.

She reminds me about a safety reflector. The sun will set early.

Yes, I’m well aware.

 

While walking at night, along the way

I notice my safety reflector in my pocket.

I feel a little twinge.

Shoelaces are also undone and my beanie is missing.