Lamberg Joanna



Joanna Lamberg

s. 1992 Lemillä | b. 1992 in Lemi

joannalamberg.com

On sitä mieltä, että kissa pitää nostaa pöydälle kun se on vielä elossa!

Thinks that the cat should be putten on the table while it’s still alive!

Statement

”Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois” lauletaan Ragni Malmsténin kappaleessa ”Riepumatto”.

Niin, kyllä kontrastia pitää olla!

Revittelyä, rakkoja ja rakkautta.

Latausta ja voimaa.

Vapautta.

Ainekset hyvään on valmiina meillä. Kuinka niitä käytetään?

Rajusti, rivosti, rankasti

rikkaasti, rakkaasti, rapeesti

ruokottomasti ja rumasti

rohkeasti ja reippaasti

 

Rehellisesti.

 

Ärrä pärähtää, niin hyvä taidekin.


“If we would take off those dark stripes, the light ones would not be so bright either” (literal translation) sung Ragni Malmstén in the song “Riepumatto”.

So, yes, the contrast it must be!

Revving it up, blisters and love.

Charge and power.

Freedom.

We have the ingredients ready for all the good. How are they used?

Violently, vulgarily, heavily

richly, lovingly, crisply

in an obscene manner and unsightlily

boldly and briskly.

 

Truthfully.

 

Trill in the R, likewise in good art.

12018696_10205728630311770_1784404483_o 12842456_10205728629671754_853873257_o
 
joannamuokattu

Pahinta on se yksinäisyys

15-kanavainen videoinstallaatio

 

”Elämmekö unessa?” kysyi Yrjö Kallinen. Elämme, kyllä vaan. Ja otamme häikäilemättömästi tästä tilaisuudesta vaarin ja eristämme hänet laitokseen. Vaari ei saa enää päättää itse, sillä hänellä on dementia. Hän ei enää pärjää yksin. Eihän kukaan pärjää yksin! Tahattomasti yksin. Tahallisesti eristettynä. Onko vaarilla vaihtoehtoja?

Aikamme vaatii unohtamaan sen mikä on tärkeintä. Kaikennäköistä paskaa palvotaan. Kadulla ihmiset kävelevät toisiaan päin! Niin… mikä on tärkeintä? Olemme hoitaneet metsämme mataliksi ja kylän vanhimmat päiväsaleihin katsomaan viidakon tähtösiä.

Elämmekö painajaisessa? Oksettaa ja hävettää. Pitäisi herätä eikä kääntää kylkeä loputtomiin. Mietin, millainen on hyvä ja kaunis elämä. Entä kuolema? Sanotaan, että kuollut kuolee lopullisesti sitten kun häntä ei kukaan enää muista. Entä jos elävä ihminen on unohdettu? Onko hänkin kuollut? Kolme kuukautta ruumis makaa keinutuolissa, kunnes joku valittaa oudosta hajusta rappukäytävässä.


The worst thing is the loneliness

15 channel video installation

 

“Do we live in a dream?” asked Yrjö Kallinen. Yes, we do. And we take advantage of this by taking the grandpa out and isolating him in the facility. Grandpa can no longer decide for himself, because he has dementia. He can no longer cope alone. Nobody copes alone! Inadvertently alone. Deliberately isolated. Does he have options?

Our times demand to forget what is most important. All kinds of shit getting worshiped. On the street people walk towards each other! So… what is most important? We have treated our forests for good and the village elders to the day rooms to watch jungle starlets.

Do we live the nightmare? Feelings of nausea and shame. We should wake up and stop turning over indefinitely. I was wondering, what is a good and beautiful life. What about death? It is said that the dead die for good when no one remembers them anymore. What if a living person has been forgotten? Is he dead as well? Three months a body lies in a rocking chair until someone complains of a strange smell in the stairwell.