Häkkinen Sofi



Sofi Häkkinen

s. 1990 Oulussa | b. 1990 in Oulu

sofihakkinen.com

Parhaimpia juttuja on se miltä asfaltti tuoksuu sateen jälkeen, ja miltä kuohuviini maistuu muovimukeista.

One of the best things is how asphalt smells after rain, and what sparkling wine tastes like when you drink it from a plastic cup.

Statement

26.11.2015 olin tätä mieltä taiteellisesta tekemisestäni:

Taiteellista tekemistäni määrittää aika hyvin semmoinen intuitiivinen tunne, että tämä on oikein, näin tämä pitää tehdä. Rakentelen
työhuoneella eriskummallisia ukkeleita ja mekanismeja muovailuvahasta ja rautalangasta ja maalarinteipistä ja lajitelmasta erilaista
romua. Ja sitten animoin ne tekemään kaikkea ihan pimeetä ja päämärättömän tuntuista, joka alkaakin lopulta vaikuttaa loogiselta ja
tavalliselta. Ja sitten siinä just onkin järkeä, se on yksinkertaisuudessaan ihan mahtavaa. Sillä tavalla haluan kuvata tätä hulabaloota
missä me kaikki eletään. Järjettömyydessään ihan nerokasta.


On 11/26/2015 this is what I thought of my artistic process:

”This is how it should be done, this is right” is a thought that pretty much describes my artistic process. I build strange humanoids and
gadgets out of worn-out play dough, string wire and a bunch of other glittery junk I have lying around in my studio. Then I animate
these creatures with stop motion, making them do seemingly pointless and weird things. The action is always repetitive. It goes on and
on, until it slowly starts to make sense. Everything in the piece suddenly seems quite logical and simple. That’s how I want to portray
this hulabaloo we call life. Ingenious in its’ simplicity.

12281739_10153738931577298_337812528_o

Kerrostalo

animaatioinstallaatio

 

26.11.2015 olin tätä mieltä Kerrostalosta:

Suuressa, kummallisen mekaanisessa kennossa kuhisee sekalainen joukko omiin lokeroihinsa sulkeutuneita outoja humanoideja.

Matelijaa muistuttava tyyppi lämmittää omassa sopessaan kylpyvettä tuntikausia, piikikäs olento näppäilee otsa kurtussa rakentamansa
laitteen nappuloita, ja löllyvä kolmirintainen hujoppi paimentaa lapsi- tai eläinlaumaa pienessä surisevassa keittiössään.

Koneisto naksuu ja kolisee tehtäväänsä eteenpäin solujen kihistessä kokonaisuuden hyväksi omilla ehdoillaan. Lastulevystä rakennetun
valkoisen talon pinnalla näkyy stop motion –animaatioilla toteutettu läpileikkaus tästä solukosta.

Omissa lokeroissaan vieri vieressä asuvat oliot rakentavat arjestaan absurdin näytelmän toisiaan koskaan kohtaamatta. Toiminnassa ei
ensisilmäyksellä vaikuta olevan mitään järkeä, mutta lokeroiden yhteissumma saa aikaan elävän, hieman vääristyneen mekanismin tai
toimivan organismin, jota kutsun kerrostaloksi.


Apartment building

animation installation

 

On 11/26/2015 this is what I thought of the Apartment building:

A set of compartments form an oddly mechanic block of cell tissue. Inside the block a group of strange humanoids hustle on in their
respective cubicle.

A reptile-like creature spends hours heating up bath water. A spiky being frowns at a machine he’s build, hitting all the buttons at once.
A sloppy three-breasted ”thing” tries to manage a flock of wild children or pets in the eerie humming noise of his kitchen.

A stable clicking and buzzing sound is heard from the block as the cells carry on with their own missions, contributing simultaneously
(and obliviously) to the bigger picture. A cross-section of this cell tissue is realized with stop motion animation, projected on all four
sides of a tall white chipboard box.

Living side by side, these strange-looking humanoids create an absurd performance with their daily routines, each in their own cell.
At first glance, their actions seem to make no sense, yet the ensemle of the compartments bring to life a bizarre, mechanic and
working organism that I call the apartment building.